Erosin kirkosta muutama vuosi sitten, kun tuli ilmi niin monta lasten hyväksikäyttötapausta.ja se nyt ei mahdu minun arvomaailmaani. Kirkonhan pitäisi suojella heikoimpia, ei hyväksikäyttää...Omaa suhdettani uskoon tai yläkertaan se ei mitenkään muuttanut, koska juureni ovat vahvasti luterilaisessa maailmassa.

Kun läheinen kuoli, keskustelin häntä siunanneen papin kanssa pitkään ja perusteellisesti niin kuin tapana on. Olin hyvin tyytyväinen kyseiseen pappiin ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Aloin jo miettiä, että pitäisikö minun palata kirkon jäseneksi, eihän kuitenkaan kaikki olleet lasten hyväksikäyttäjiä ja tämä pappi osasi keskustella myös nuorison kanssa niin, että heiltäkin palaute oli tosi hyvää.

Muistotilaisuudesta on jo aikaa ja aloin ihmetellä, miten tästä eteen päin. Hautaustoimisto ei ollut hiiskahtanutkaan sen jälkeen, kun oli lähettänyt laslun ja olin sen maksanut. Odottelin ilmoitusta, miten tästä eteen päin...milloin uurna olisi noudettavaisssa ja mistä, miten uurnalle pitäisi tilata paikan kaivaminen sukuhautaan, miten muille läheisille sopisi uurnanlaskun ajankohta parhiaiten jne. Hautaustoimisto ei ollut reagoinut ajan kuluessa mitenkään.

Lopulta, kun olin puheyhteydessä heidän kanssaa, ilmeni, etteivät olleet lähettäneet kramatorioon edes hautauslupaa....olko vainaja tuhkattu vai ei, vai odottiko edelleen tuhkausta luvan puuttuessa?! Lupa oli minulle tullut heti kuolinpäivänä ja tiesin, että hautautoimistollekin se meni heti, kun tiedettiin, kitä toimisto asioita hoiti. Mietin, mikä tässä toimistosssa nyt oikein mättää... ensin tuli väärän värinen arkku, sitten siitä puuttui kantokahvat, pyyntöön ajaa vainaja vanhan kodin edestä krematoriolle, suhtauduttiin vähättelevästi: "Meneehän se ajoreitti, mitä käytetään siitä aika läheltä."..tarkka kodin ohi ajaminen olisi vaatinut yhden koukkauksen normi reitiltä sivuun, muutaman sata metriä mäkeä ylös ja toista alas. Se oli liikaa! Ei käynyt. Olin pyytänyt, että vainajasta otetaan kuva arkussa, kun hänet on puettu sovitusti. Ei kuvaa ei ole ainakaan vielä minulle tullut. Lupasivat selvittää, onko otettu vaiko ei... Puhelun aikana minulle kerrottiin, että minun pitää tilata Helsingin hautapalvelusta aika, uurnan noutoon  ja sai puhelinnumeron.

Soitin tänään sinne.Jonotus kesti puoli tuntia, sitten numerosta vastattiin.Olin ajatellut, että puolustusvoiminen lippujuhlapäivä olisi ollut hyvä uurnanlaskupäivä.  Arkipäivä, keskellä päivää, pieni joukko läheisimpiä voisi asian hoitaa... Mutta eipä sen niin yksinkertoaista kuitenkaan ollut! Eihän omaisten anneta vapaasti valita uurnanlaskupäivää! Se tehdään silloin, kun Helsingin seurakuntien yhteiselle hautauspalvelulle sopisi. Ja se, milloin se sopisi, määräytyisi sen mukaan, milloin varta vasten siihen palkatuilla vahtimestareilla ollisi aikaa nennä haudalle toimitusta valvomaan!  Jos olisin halunnut hakea uurnan ja ripotella tuhkat omalle maalleni, ilman mitään muistomerkkiä tms. olisin voinut hyvin tehdä sen silloin 4..6. mutta, kun tuhka menisi sukuhautaan, se vaatisi talvovan silmaän katsomaan, etten pistä mukaan mitään asiaan kuulumatonta ja että laskussa noudatetaan muutenkin vainvjaa kunnioittavaa käytöstä yms.!  Juttelin asiasta entisen hauturin kanssa, joka on sukulaiseni ja hän totesi, että juuri näin se menee, vaikka onkin epäloogista. Hän muisteli, että määräykset perustuvat kirkkolakiin,Tällaiselle tavalliselle taatelintallaajalle ei mitenkään avaudu tämä logiikka. Miten joku uurna voidaan sirotella metsään, mutta toista ei ilman vartiointia ja ajanvarauksia saa sukuhautaan ilman viikkojen odotusaikaa silloin, kun itselle sopisi??!! Ja miten hautaustoimisto ei osaa kertoa tällaista asiaa asiakkaalle etukäteen ja tilata sen ajan heti, kun on hautaustoimeksiannon saanut?! Miksi asiakkaan pitää itse kysellä toimistolle arkisten asioiden perään. Eikö hautaustoimistot ole juuri sitä varten, ettei asiakkaan tarvitse olla hautauksen asiantuntija vaan ottaa vastaan selkeät ohjeet, ajat ja päivämäärät kullekin toimenpiteelle? Valvooko mikään ainstanssi hautaustoimistojen toimintaa? Entä kirkkolaki, eikö sen pitäsi kohdella kaikkia vainajia ja heidän omaisiaan samoin perustein ja  tasavertaisesti`On se nyt kumma, että edes hautaukseen liittyvissä asioissa kirkolla ei ole tasavertaista lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Kyllä aikaa riittää kinaamiseen samaa sukupuolta olevien vihkimsen ihmettelyyn, mutta edes hautaan evät kaikki  pääse samoilla säännöillä, eikä helposti. Vaikka siitäkin otetaan maksu perikunnalta.

Enpä tidakaan liittyä takaisin kirkkoon... mätää näkyy olevan vähän siinä ja tässä asiassa...ja surakuntalaiset maksavat kymmennyksen tuloistaan. Tyhjästä.

Aina silloin tällöin minulle tapahtuu kummallisia asioita, joita ei ihan noin vaan pysty mitenkään selittämään.Tiedän, että monille ihmisille tapahtuu samanlaisia, seittämättömiä asioita , mutta kaikki eivät edes kerro asiasta kenellekään, koska ne, jotka eivät itse ole kokeneet vastaavaa, pitävät tällaisia ihmisiä vähän omituisina ja eihän kukaan halua olla ympäristölleen mikään kummajainen.

Toiset luokittelevat tällaiset asiat taikauskoksi, toiset ajattelevat, että ne ovat yliluonnollisia kokemuksia. Asia on vaikea ja siitä ei senkään takia haluta puhua.

Minä olen lapsesta asti elänyt ympäristössä, jossa vanhassa talossa kummitteli ja sitä pidettiin ihan luonnollisena asiana. Menneet sukupolvet ilmaisivat tällä tavoin olevansa läsnä, vaikka olivat poistuneet tästä tietoiduuden tilasta jo kauan sitten. Tästä elämänasenteesta johtuen olen oppinut suhtautumaan aika luonnollisena asiana siihenkin, että kuulun niihin ihmisiin, jotak tietävät joitakin asioita etukäteen.

Nyt olen kokenut sellaisen asian, jota en oikein osaa mitenkään selittää, enkä tiedä mihin kategoriaan se pitäisi asettaa. - Läheinen ihminen kuoli vähän aikaa sitten ja olen tietysti joutunut nyt monenlaisten asioiden eteen ja hoitelmaan käytännön asioita ihan väsymiseen saakka.  Erilaisia selvitettäviä asioita on ollut todella paljon. Eilen mainitsin puhelimessa ystävälleni, että minun pitäisi muistaa huomenna aamulla soittaa Hautaustoimistoon, kun en ole saanut mitään informaatiota sieltä, milloin ja mistä vainajan tuhka on noudettavaissa ja miten uurnanlaskun käytännön asiat hoidetaan. Itse asiassa en ole kuullut edes, milloin vainaja on tuhkattu vai onko! Aikaa on kuitenkin kulunut jo pari viikkoa siunaustilaisuudesta.

Olin ajatellut soittaa hautaustoimistoon keskiviikkona, mutta päiväjärjestykseni meni sekaisin, kun  yhden firman edustaja soitti aamulla ennen kahdeksaa, että hän voisi tulla tekemään  puutarhan hoitoon ja puiden kaatoon liittyvän tarjouksensa puolen tunnin sisällä. - Siitähän mummulle kiireen pukkasi! Piti tehdä aamutoimet ja  pukea päälleen, eikä se vanhalta ihmiseltä ihan salaman nopeudella hoidu, joten  hyvä tarkoitus hoitaa tuo asiointi hautaustoimiston kanssa aamulla ei onnistunut ja päivän ohjelma muodostui taas kerran ihan toisenlaiseksi, mitä olin suunnitellut ja kun seuraava päivä oli helatorstai, ei puhelua silloinkaan voisi hoitaa. Tuskin heillää olisi edes työpäivä sellaisena pyhäpäivänä. Siispä pitäisi yrittää  perjantaian hoitaa asia!

Aamulla vähän kahdeksan jälkeen puhelimeni soi:  " Hautaustoimistosta, huomenta! Olet soittanut tänne eilen, vai olisko se keskiviikkona, mutta en ollut työssä, joten puheluusi ei vastattu. Nyt olen työssä, joten mitähän asiasi koski?"

Sain jotenkin änkytettyä, että en kyllä ole soittanut teille aivan lähi aikoina, ajatellut kylläkin, kun asiat tuntuvat olevan kesken, enkä ole saanut mitään toimintaohjeita teiltä.... - Asiat selvitettiin ja sain toimintaohjeita ja sain samalla annettua palautetetta siitä, että kaikkea siunaustiliasuuteen liittyviä asioita ei toimisto ollut hoitanut sopimuksen mukaan. Mikä aiheutti hiukan hämminkiä siunaustilaisuudessa. - Kyse oli nimittäin siitä, että arkkuun oli tilattu kantokahvat, koska niiden kanssa arkun kantaminen kappelista ruumisautoon olisi helpompaa ihmisille, jotka eivät koskaan olleet yhtään vainajaa autoon kantaneet ja osa ei ollut edes koskaan ollut hautajaisissa aikaisemmin.-  Nyt piti sitten yks kaks osata kiristää hihna ja miettiä minkä mittainen kantaja on kunkin parina, ettei hommasta tule ihan mahdoton.. Lisäksi olin pyytänyt, että kun vainaja on laitettu arkkuun, hänestä otetaan kuva. - Tässä ei ollut takana mitään ihmeellistä, mutta kun yksi läheisistä ei päässyt siunaustilaisuuteen, muuten, kuin puhelinyheydella, kun asuu toisella puolella Eurooppaa, olisin halunnut kuvan. Osin kyllä myös siksi, että olimme sopineet erityisen paidan pukemisesta vainajalle ja halusin kuvalla varmistaa, että sellainen hänelle myös puettiin, eikä vaan sanottu puetun, niuhottja kun olen!  Se jäi nyt heille selvitettäväksi, onko kuva otettu vai ei ja jos ei, niin mkisi ei. Niistä puuttuvista kantokahvoista ei kuitenkaan ollut laskutettu, mikä oli tietenkin positiibinen asia.

Se, mikä tässä asiassa nyt on vähän kummallista on se, että mistä hautaustoimisto oli saadut käsityksen, että olisin heille soittanut! Tarkistin puhelimestani vielä myöhemmin, milloin olen viimeksi heille soittanut. Kaksi päivää muistotilaisuuden jälkeen! Nyt sitten kyselen itseltäni, että onko kysessä joku ns. yliluonnollinen asia, vai onko tämä digitaalinen robottimaailma sekaantunut ihmisten puhelinkeskusteluihin jotenkin?! Ja jos, niin miten.Minähän en tähän robottimaailmaan ole mitenkään paneutunut, enkä tiedä, mitä kaikkea on kehitetty ja mitä rajoituksia tai lakeja niissä asioissa noudatetaan vai noudatetaanko mitään. Jospa se onkin ihan Villi Länsi... - Sen olen toki huomannut, että aika paljon tulee pienellä viiveellä mainoksia joistain asioista, joista olen jonkun kanssa puhelimessa puhunut. Eli siitä päätellen joku robottisyteemi vakoilee ihmisten keskusteluja poimien näin mielenkiinnon kohteita... Pari esimerkkiä: kerroin yhdelle ystävälleni aikovani pistää mokin vuokralle ainakin kesäkaudeksi, kun en juuri ehdi siellä olla ja kas, puolen tunnin sisään alkoi Fb sivuilleni ja sähköpostiini tulla ilmoituksia halukkuudesta vuoktara mökkiä ja / tai antaa mökki vuokralle! Toinen esimerkki tuli tänään. Juteltiin yhden ihmisen kanssa kaikenlaista siitä, miten nyky-yhteiskunta sorsii vanhoja ihmisiä ja yrittää latistaa heitä sulkemalla heidät pois monista asioista jo sillä, että he kaikki eivät hallitse tätä nykyistä digimaailmaa. Puhelun lopuksi tuo ystäväni totesi, että mehän kyllä katsotaan loppuun asti, miten hulluksi tämä maailma meneen, periksi ei anneta ja eletään vaikka piruuttaan! - Kun laskin puhelimen pois käsistäni, sinne kilahti viesti äskeiseltä puhlukumppanilta:  "Tämä tuli heti puhelun jälkeen!" Jatkona oli linkki Irvin Goodmanin kappaleeseen: Eletään vaikka piruuttaan!! (Yuotube-versio)

Mitä tästä pitäisi ajatella!?

Joo, joo, kyllähän sen tietää...meteorologit tekevät kaikkensa pilatakseenkesän odottajien  fiilikset! - Muka keskiviikkona tai torstaina taas tulee takatalvi! Ties kuinka mones sellinen tänä vuonna?! Enpäs usko, enkä hyväksy tuollaista ihmisten pelottelua ja iloisen kesäfiiliksen tahallista torppaamista. Minä olen tilanneut kesäistä auringonpaistetta loppuviikoksi ja ajattelin mennä käymään mökilläkin, että ehtisin edes jossain välissä kuunnella kuikan kaihoisaa huutoa pienen järven rannalla, keskellä ei mitään...

En ymmärrä, miksi ihmisten ei anneta nauttia kaikista pienistä, kivoista asioista, joita tämä elämä kaikesta huolimatta meille aina joskus tarjoilee ihan pyytämättä.... Tänäänkin, kun heräilin aamulla, enkä vielä ollut ehtinyt  juuri mitään suunnitelmia tekemään, puhelimeeni tuli viesti, jossa kysyttiin, mitä hommailisin tänään...se nyt ei tietysti vielä mitenkään ihmeellistä ollut, mutta syy kyselyyn ja kysyjä olikin sitten se iloinen asia: vanha luokkatoveri vuosien takaa kertoi tulevansa tuohon naapurikaupunkiin käymään ja hänellä olisi reilu puolitoistatuntinen käytettäväksi tapaamiseen, jos minun aikatauluuni sopisi.  Ei tarvinnut meikäläisen  kahta kertaa miettiä. Hoitaisin samalla yhden oman asian ...äkkiä aamutoimet ja vaatteet päälle. Siitä se päivä pyörähti käyntiin!

Turinatuokio oli juuri niin mukava ja rento, kuin olin ajatellutkin. Mielenkiintoista on, miten kymmeniä vuosia sitten solmitut ystvyyssuhteet jatkuvat aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin... ja miten täysin erilaista polkua taivaltaneiden ihmisten kehitys kuitenkin kulkee jollain tavalla käsikkäin, niin, että sen toisen ajatusmaailman ja suhtautumisen eri asioihin kuitenkin tuntee ja ymmärtää monella tasolla lman että koko ajan pitäisi tarkentaa tai kysellä lisäkysymyksiä. Mietittiin sitäkin, että kumpikin on ollut tekemisissä muutaman muunkin luokkatoverin kanssa koluajan jälkeen ja joku kummallinen side tuntuu olevan kaikkien luokkatovereiden välillä vieläkin, jos/ kun tavataan, vaikka ei yhtydet kouluaiknana olisi mitenkään erityisen läheisiäkään olleet. Mietittiin, mikä sen aiheuttaa. Löytyyko selitys sen aikaisesta menttaliteetista koluelämässä... mehän aikoinaan puhuttiin kyllä ihan yleisesti Alppilan hengestä, jonka uskottiin  olevan jotenkin erityinen. Alppilan yhteiskoulu oli se meidän koulumme. Se "henkikö" on kaiken takana?

Toisaalta, kyllähän ihmiset kiinnittyvät jollain tavalla myös muihin asioihin...esimerkiksi kotipaikkaan, syntymäseutuun, urheiluseuraan ja erilaisiin yhdistyksiin. Eli onko kaiken takan joku yhteisöllisyys, joka muokkaa ihmisiä tietyyn muottiin, josta sitten tuleekin kiinteä osa omaa luonnetta, tapoja jne.  Ja kun sitten ajatellaan vaikka sukupolvien välisiä eroja, niin onko siinäkin taustalla nämä asiat, kun mietitään, luotatko enemmän oman ikäiseesi ihmiseen vain nuorempiin tai vanhempiin...

En ollut itse ajtellut sen enempää tuota luottamuskysymystä, koska minulla on ystävä ja tuttavapiirisssäni hyvin eri ikäisiä ihmisiä, mutta kun asia nyt tuli esiin ja sitä mietin, niin tunnen aika monta sellaista ihmistä, jotka eivät haluaisi mennä simerkiksi itseään huomattavasti nuoremman tai vanhemman henkilön vastaanotolle esim. lääkäriin... Syynä se, että pelkää tulevansa väärin ymmärretyksi tai aliarvostetuksi. PAljonhan puhutaankin esim. vanhojen ihmisten vähättelystä ja toisaalta nuorten itsekkyydest' jne. Tunnen vanhoja ihmisiä, jotka väittävät kiven kovaan, että heitä kiusataan ihan tahallaan. Viranomaiset ja terveydenhoito vähättelee... jne.kun vanha ei osaa käyttää nykyaisia viestintätapoja tai on hidas ja kömpelö asioissa, joita nuremmat ovat oppineet käyttämään jo ennen kuin ovat oppineet lukemaan.

Pakko myöntää, että itsellänikin pikkuisen kiehahti tänään, kun selvittelin taas noita Itä-uudenmaan hyvinvointialueen  laskuja. Kukaan ei ollut nimittäin kertonut minulle, mitä maksukatto käytännössä tarkoittaa. Kun minulle kerrottiin, että maksukattoni oli jo aikaa sitten ylittynyt, oletin, että sen jälkeen niitä laskuja ei enää tarvite maksaa. No, näihän se ei tietenkään ollut, vaan jonkun olisi pitänytkertoa, että sen jälkeen tulevissa laksuissa olisi vaan nk. omavastuuosa, joka pitää maksaa. Eli jos joku suoritus olisi ennen maksukaton täyttymistä ollut vaikka 120e/ kerta ja olisi  maksukaton täyttymisen jälkeen 25e/kerta, eli omavatuu olisi tuo 25e. No, nyt tiedän, mutta miksi tätä ei minule kukaan selittänyt, vaikka laskutuksen selvittelyyn soitin ja heiltä selvitystä pyysin. Miksi sitä ei kukaan voinut selittää?! Nyt, kun jälleen sain yli 700e hoitomaksun maksettavakseni, soitin taas laskuttajalle mutta nyt olikin langan päässä ihminen, joka tunsi asian ja selitti sen minullekin.. No, kolme muistutuslaskua ja kaksi perintätoimiston laskua ehti tulla sitä ennen! Hyvä ettei sentään luottotiedot menneet!

Palatakseni vielä niihin elämän pieniin iloihin,...Yhtenä päivänä vietin yli 7 tuntia pihalla. Sädet mullassa ja selkä päreinä, kun se muutenkin on heikko kohtani, mutta ah niin onnellisena lämmöstä ja auringosta! Myönnän, että en tehnyt koko aikaa töitä, vaan osan ajasta istuin vaan terassillani ja nautin auringonpaisteesta. KAtselin ensimmäisiä mehiläisiä, kotka huomasivat heti, että kukkapenkkiini oli imestynyt orvokkeja! - ne ovat minulle aina kesän ensimmäisiä asioita, mitä pihalle ja terassille laittelen... toinen asia on ennen äitienpäåivää isoon ruukkuun pihalle ilmestyvä runkoruusu. Sitä on kiva helliä koko kesä ja kuvitella, että se kukkii sitä enemmän ja paremmin, mitä enemmän sen kanssa seurustelen. Tänä kesänä ostinkin kaksi runkoruusua! Yritän toisen laittaa tuonne portille, rikki menneen ruukun tilalle. Oma näytelmänsä tulee olemaan ruukkujen siirtely , mutta luotan siihen, että kyllä minä jonkun keinon keksin, että saan homman hoidettua ennen kesäkuuta. Sitten on kesä tervetullut meidän taloon ja pihaan!

Vielä toinenkin kiva asia on tulossa...19 päivä menen synnyinsijoilleni katsomaan Viihteelliset-kuoron kesän ensimmäistä ilottelua...laulunäytelmää, jonka nimeä en edes vielä tiedä, mutta vanhasta kokemukseta voin sanoa, että esitys tulee taas kerran olemaan täynnä hauskoja juttuja ja mukavaa musiikkia. Ja ennen kaikkea aito kylätapahtuma, josta kaikki nauttivat. Jos liikut nillä main, niin ota ohjelmaasi  Sinäkin!  (Esityspaikka on Vuolenkosken seurojen talo, mutta lippuja on rajoitetusti, eli varattava äkkiä!)

Ajatelkaa, ollaan vasta toukokuun alkupuolella ja ja jo näin monta iloa tuottavaa asiaa on jo ehtinyt tapahtua. Mitähän seuraavaksi? 

Pysy mukana elämän virrassa!

Läheiseni sairastui n. puolitoista vuotta sitten. Viimeiset kuukaudet olivat niin hänelle, kuin koko perheelle hyvin raskaita ja kaikkien voimat hupenivat vauhdilla. Vuodenvaiheeseen asti kaikki sujui terveuýdenhoidon taholta kuitenkin hienosti ja kiittelin mielessäni useita kertoja yläkertaa siitä, että meillä terveyskeskus ja päivystävä sairaala toimivat hyvin ja apu oli aina lähellä. Sitten vuosi vaihtui ja tilalle tuli Itä-Uudenmaan hyvinvointialue. Kaikki muuttui. Mikään ei toiminut, niin kuin ennen. Mies jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Meni viikko, ettemme saaneet mitään tietoa miehestä. Jätin soittopyyntöjä ties mihin , mutta jäi epävarmaksi,sekin, mihin sairaalaan mies oli viety. Viikon kuluttua sitten selvisi, että sijoituspaikka oli terveyskeskuksen vuodeosasto

Miehen tila huononi huononemistaan ja sairaalassaoloaika venyi ja venyi. Hoitolinja oli palliatiivinen hoito, eli vain oireita, siis kipuja,  hoidettiin, kun muuta ei ollut enää tehtävissä.  Koko syksyn oli jo tullut tasaiseen tahtiin laskuja milloin ambulanssikuljetuksista, milloin erilaisista tutkimuksita ja hoitojaksoista. Olen yleisesti ottaen aika tarkka laskujenmaksun kanssa ja hoidan ne vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, joten kaiken piti olla kunnossa. 

Kun vuosi vaihtui, yhdeksi laskuttajaksi tuli I.-U hyvinvointialue ja ensimmäiset laskut tulivat pienellä viiveellä. . Kun laskuja sitten alkoi tupsahdella aika taajaan, noudatin kuitenkin edelleen hyväksi havaittua säännöllistä aikataulua. Uusiin laskuihin ilmestyi teksti: * tuoterivin edessä  merkitsee, että lasku kerryttää maksukattoa. Sinun on itse pidettävä huoli sen ylittymisestä, Tutkin laskua...mistään ei selvinnyt missä tällainen tuoterivi oli. Kun tällaisia laskuja oli tullut kolme kappaletta, päätin ottaa yhteyttä laskuttajaan, saadakseni selville, mitkä laskut olivat kerryttämässä maksukattoa ja mitkä olisivat kenties jotain muuta. Hämmennys oli melkoinen, kun minulle selvisi, että laskusta saattoi puhelimitse kysellä ainoastaan määräpäivinä klo 9-11 !   Jossain mutkassa sain laskutuksesta jonkun langan päähän ja hän kertoi, että olimme jo reippaasti ylittäneet maksukaton! Samalla minulle kerrottiin, että sellainen summa ja tällainen summa näkyvät maksukattolaskelmassa mutta yksi minulla olleista laskuista oli kotihoidon lasku ja se ei kerrytä maksukattoa, joten se on maksettava.

Puhelun jälkeen tutkin kuitenkin uudestaan laskuja ja totesin, että toinen maksukatossa näkyneistä summista oli kotihoidon laskun summa. Päätin soittaa uudelleen jonain päivänä, että miten se nyt menikään....  

Miehen tila romahti ja hän kuoli  28.3. 2024. En siinä tilanteessa jaksanut enää ruveta ihmettelemään laskuasiaa uudelleen. Tilalle tuli hautajaisjärjestelyt ja kaikki siihen liittyvä. Annoin laskujeen olla, koska vain yksi niistä pitäisi ilmeisesti maksaa, jos pitäisi, 

Hautajaiset saatiin hoidettua ja arki toi mukanaan tietysti hirveän paljon tekemistä. Ja lisää laskuja. Viime perjantaina posti toi vielä yhden uuden laskun I-U hyvinvointialueelta....Eilen pätin sitten maksella taas kertyneen laskupinon ja katsoin sen uuden I-U laskun  perusteet. Kas. sekin oli kotihoidon lasku! Hetken aikaa raksutti, että miten se oli mahdollista, kun kotihoito oli käynyt meillä vain yhden ainoan kerran! Tutkin laskua tarkemmin. Tapahtumapäiväksi oli merkitty 31.3.2024. - Mitä he muka ovat silloin hänelle tehneet?! - Kolme päivää aikaisemmin kuolleelle ihmiselle??!  Minä kyllä käsittääkseni olen maksanut hautaustoimistolle ruumiin arkkuun valmistelusta ja pukemisesta. Se ainut kotihoitokäynti oli kyllä miehen kylvettäminen, mutta että hekö olisivat ruumiinkin pesseet ennen arkkuun laittoa?! 

Valvooko, ja jos, niin kuka tai mikä instanssi, tuon hyvinvointialueen toiminnan laillisuutta?  Miten kansalainen voi enää luottaa mihinkääs, jos tällaista peliä pelataan siellä, missä ihmisten hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisesta ja tasavertaisuudesta pitäisi kantaa erityisesti huolta. EIkä tällaisissa asioissa ihmisen pitäisi voida luottaa siihen, ettei häntä tietoisesti petetä?

Kenen idea on  pienentää tällaisella vilpillisellä toiminnalla hyvinvointialueen tappiollista toimintaa?! 

Kivaa soppaa lusikoitavaksi veronmaksajille vain siitä syystä, että joku / jotkut halusivat härkäpäiseti polkaista  täysin keskeneräisen soten käyntiin ja saada näin nimensä historian kirjoihin! 

Se, että Suomi niminen valtio on täynnään sääntöjä, ei ole suomalaisille mikään yllätys. Mutta silti koen aina välillä kummallisia yllätyksiä, kuten nytkin ihan muutama päivä takaperin.

Juteltiin tytön kanssa niitä näitä ja hän kertoi, että joku nelikymppinen naisihminen oli maksanut järkyttävän isoja summia tullakseen äidiksi. Minä en ollut kuullut, ettei yksinäinen nainen saa Suomessa hedelmöityshoitoja ja keinohedelmöitystä muuta kuin maksamalla kaikista toimenpiteistä yksityisille klinikoille. Kyse ei ollut ihan taskurahoista. Se, että hän lopulta onnistui siinä, vaati 70 tuhannen euron sijoituksen!- Hirveän iso summa pois tuon pienen ihmisenalun alkupuolen ylläpidosta ja hankinnoista!

Meillä voi adoptoida jo syntyneen lapsen, jos taloudellinen ja sosiaalinen tausta on kunnossa. Ei ole merkitystä, oletko hetero, lesbo, homo tai mikä tahansa seksuaaliselta suuntautumiseltasi, mutta sinun oletetaan elävän parisuhteessa. - Mikä tae se nyt sitten lapsen kannalta hyvästä hoidosta ja vakaasta elämästä on? Vähän sama, kun jotkut valikoivat koiranpentuja myydessään vastaanottajan asumisoloja… eihän se asia ole määräävä tekijä koiran hyvän elämän edellytyksenä. Paljon tärkeämpää on, minkälainen kasvattaja uusi omistaja on. Voi olla vaikka miten hieno talo ja piha jne, mutta koira hankitaan vaan statukseksi, ja se saa olla eristettynä johonkin karsinaan, eikä saa mitään luonnollisia kontakteja toisiin koiriin, sen elämästä tulee yksinäistä ja tyhjää. Sama kai se on lapsilla. Jos huoltaja ei huolehdi lapsen tarpeista ja laiminlyö lasta vaikka istumalla kaiken vapaa-aikansa kapakassa, tai jos vaikka nykytyyliin seurustelee kaiken aikaa kännykkänsä kanssa, kun pitäisi seurustella sen pienen ihmisalun kanssa, niin kyllä siitä on onnistunut lapsuus kaukana!

Jotenkin minä vierastan tällaista sääntöä… paremminkin haluaisin suosia näitä rohkeita naisia, jotka kaikessa nykyisessä lapsi- ja talous- yms tilanteessa uskaltavat hankkiutua raskaaksi ja synnyttää meille uusia veronmaksajia. – Nyt joku sanoo, että ei ole lapsen etu, ettei sillä ole molempia vanhempia. – Joskus se ei ole etu, mutta joskus taas on, jos toinen tai molemmat vanhemmat sattuvat olemaan moniongelmaisia huumeiden käyttäjiä tai joiden mielenterveys on keikahtanut… ei se kahden vanhemman olemassa olo silloin mitenkään asiaa auta! Ja meillähän juuri tällaiset ongelma yksilöt tehtailevat usein lapsia tähän maailmaan täysin vastuuttomasti niin, että lapset päätyvät usein huostaan otetuiksi ja syrjäytyvät yhteiskunnasta tehokkaasti.

Olisiko päättäjien aika katsoa peiliin ja arvioida näitä ammu vainaan aikaisia perusteita uudelleen? Joku muuttotappiokunta voisi ottaa tästä kopin ja ruveta suosimaan omalla hyvinvointialueellaan uutta, vapaampaa käytäntöä ja saada samalla asukaslukuaan nousemaan ja tulevaisuuden näkymiään parannettua.

.

Mieheni toivomus oli : ei mitään suuria peijaisia, vain läheiset. Eikä mitään lehti-ilmoituksia, ei mitään… Itselläni on samanlainen toivomus, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin hassulta. Meillä on sukuhauta Hietaniemessä, joten on luonnollista, että se on myös isännän määränpää. Hietaniemi on vaan vieraiden kannalta hankala paikka, kun autoja ei saa lähimaillekaan, joten päädyttiin siihen, että siunaus tapahtuu Sipoossa ja muistotilaisuus on meillä kotona. Kun kyse on tuhkauksesta, olisi hullua pistää rahaa hienoihin kukkalaitteisiin, jotka menevät roskikseen, joten päätettiin, että jokainen laskee arkulle vain yhden ruusun. Olen joskus ollut sellaisessa siunaustilaisuudessa ja se oli silti ihan kaunis ja mieleen jäänyt hyvästijättö. Sitten mietittiin, että voisi olla fiksua ostaa kaikki ruusut valmiiksi kappelin ovelle odottamaan, ei tarvitsisi jokaisen erikseen käydä omaansa ostamassa… Joku sitten älähti, että hän kyllä haluaisi osallistua jotenkin henkilökohtaisemmin . Joku toinen reagoi lähettämällä minulle ison kukkakimpun… Ei siinäkään tietysti mitään pahaa ole, mutta sekin tuntui jotenkin turhalle rahan haaskaamiselle. Kyllä minä tiedän, että jokainen ystäväni haluaa tukea ja lohduttaa minua, mutta voisiko sen tehdä jotenkin muuten.?

Tyttäreni sitten keksi, että voisihan ihmiset antaa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteenkin.—Juu, kyllä periaatteessa, mutta kun en itsekään koskaan anna rahaa mihinkään järjestöjen hyväntekeväisyyskampanjoihin, niin en nyt sellaista tässäkään halua. Olen aina kannattanut suoraan kohteeseen annettavaa apua, eli käytännössä, kun jollain on hätä, olen auttanut resurssieni mukaan vaikka ostamalla jollekin tarvitsijalle kassillisen ruokaa. Mutta jos löytyisi järkevä kohde, se voisi olla myös vainajalle mieluinen tapa. Mietintämyssy päähän! Ja sieltä se tuli: idea.

Otin yhteyttä Sateenkaari-hoivakotiin, jossa miehenikin jossain vaiheessa vähän aikaa oli. Sain siellä aikaan ison ihmetyksen, kun kukaan ei ollut koskaan tällaista ehdottanut! He kuitenkin lupasivat selvittää, miten sen voisi käytännössä hoitaa. Selvittely kesti joitain tunteja , mutta poiki ratkaisun. Sain Tilinumerona ja ohjeet, mitä viestikenttään pitäisi kirjoittaa, että se raha käytettäisi siihen tarkoitukseen, mihin halusin sen käytettävän, eli vanhusten virike– ja virkistystoimintaan. Kertyvällä rahalla voitaisiin hankkia hoivakodille esimerkiksi jotain muistipelejä tms.

Selvittely poiki myös sen, että sain Itä Uudenmaan Sote alueelta kiitokset siitä, että osoitin heille asian, jota kukaan muu ei ollut huomannut, eli sen, että rahapulassa painiville hyvinvointialueelle ei ollut olemassa järjestelmää, jolla sinne olisi voinut lahjoittaa yhtään mitään! Silloin, kun hoivakodit olivat kunnallisia, monet yksinäiset ihmiset testamenttasivat koko omaisuutensa hoivakodeille ja niiden avulla toimintaan saatiin paljon asioita, joita ei muuten olisi mitenkään voitu hoitaa. Tilanne on ilmeisesti sama kaikilla alueilla. Nyt Itä-Uusimaa on hoitanut asian niin, että eri asioihin on mahdollista tehdä pieniä ja suuria lahjoituksia , jotka ohjautuvat koodien mukaisiin tarkoituksiin.—Heh, tuli vahingossa tehtyä aika iso hyvä työ noin yhteiskunnallisesti ajatellen!

Laitettiin siis kutsuun mukaan , että kukkien hinnalla tai muulla sopivalla summalla voisivat halukkaat tehdä lahjoituksen Sateenkaari-hoivakodille, joka on siirtymässä lyhytaikaisen hoivan järjestämiseen. Siis käytännössä esimerkiksi intensiivijaksoihin muistisairaille potilaille, joka paitsi antaa vaihtelua potilaalle, tarjoaa kaivattua lepoa omaishoitajille! Sateenkaari on pieni, kotoinen hoivakoti (28 paikkaa) ja kun muutenkin kannatan paikallisten yritysten suosimista, nin miksi en myös paikallisen hoivakodin toimintaa?

Kun kerroin asiasta joillekin ystävilleni, moni kysyi, miten hekin voisivat tehdä tällaisen lahjoituksen tälle hoivakodille, päätin tehdä asiasta julkisen eli ohje tulee tässä: Pankkisiirron viestikenttään pitää kirjoittaa: Lahjoitus Sateenkaarelle kp 4825, Viriketoimintaan. Ja saajaksi Itä-Uudenmaan hyvinvointialue, tili numero FI8884432710024971, Pankkitunniste DABAFIHH Olen sopinut Sateenkaaren kanssa, että kuukauden kuluttua, he kertovat minulle, minkälainen summa tilille on kertynyt.Laitoin sinne pesämunaksi 50e niin saavat ainakin yhden seurapelin tms.toimintansa yhteisen tekemisen pohjaksi.